Suoritusten summa

Oon kirjoittanut päiväkirjoja lapsesta asti on/off. Mun turva vaikeina hetkinä oli jo nuorempana musiikki ja päiväkirja. Niiden avulla pääsin omaan maailmaani, jos ympäröivä oli liikaa. Intensiivisintä kirjoittaminen taisi olla teininä ja niiltä ajoilta löytyykin melkein neljän vuoden ilot, surut ja tunnekuohut. Asuttiin silloin vielä Pyhäjärvellä a.k.a jumalan selän takana, ja pitkät automatkat kulutin yleensä aina napit korvissa päiväkirjan kanssa.

IMG_0923

Jossain aikuistumisen pyörteissä unohdin kirjoittamisen vuosiksi. Se vaan jäi, vaikka paljon tapahtuikin ja mieli oli myllerryksessä. HIljaisuus oli aikaa jolloin lihoin. Jälkeenpäin ajateltuna jotenkin hukkasin itseni kokonaan hetkeksi. Blogi oli tavallaan paluu tuttuun ja turvalliseen. Sen kautta muistin, kuinka ajatusten purkaminen paperille auttoi. Täällä en voi mieltäni avata ihan yhtä vapautuneesti, mutta silti Kanasalaatti on ollut mulle tärkeä paikka. Vähitellen vähän syvällisempienkin ajatusten purkamiselle.

Luin pari viikkoa sitten mun vanhoja päiväkirjoja ja yllätyin kuinka paljon niissä on sitä samaa Saaraa, joka täällä tänään kirjoittaa. Tekstien välissä on vuosia, jotka on kasvattaneet musta aikuisen. Silti ne tietyt luonteenpiirteet on edelleen täällä, jopa entistä vahvempina. Paljon tunteita, hupsua hihittelyä ja isojen murheiden palastelua pienillä iloilla. Löysin myös mun vanhoja runovihkoja ja muutaman itse kirjoitetunkin. Teinityttöjen hullutuksia, mutta silti sinä piilee jotain mulle ominaista.

Vanhoja tekstejä lueskellessani mietin mikä kaikki musta teki juuri tällaisen. Mihin vaikutti kasvatus, mitä sain ”perintönä” ja mikä on puhtaasti mua? Olisko erilainen elämä korostanut eri piirteitä? Vai olisinko silti sama mä? En usko. Pitkään ajattelin, että oon ainoastaan suoritusteni summa. Että se mitä saavutin määritti kuka olen. Nyt se tuntuu nurinkuriselta. Nyt suoritukset on mun summani. Oivallus, jolla oli hassun iso vapauttava vaikutus.

Jatkokertomus

Kuulostaa jotenkin siirappiselta, mutta kai oon löytänyt taas palasen itsestäni. Jos on seurannut blogia pidempään, tietää mun kausittaisista ajatusryöpyistä ja analyyseistä. Niitä oon taas pyöritellyt mielessäni paljon. Isoja juttuja ja suunnan hakemista.

IMG_0519

Vajaa vuosi sitten otin mun tähänastisen elämän suurimmalle etsintäretkelle muistoksi ensimmäisen tatuointini. Muutosta ja uutta mua tuli kuvastamaan feeniks-lintu. Menneet jäi tuhkaksi ja niistä syntyi uusi Saara ja erilainen elämä.

10484937_10153067932188463_3822768778213777878_o

Tällä viikolla feeniks sai jatko-osan ja mä toisen tatuoinnin. Halusin, että uusi tatuointi jatkais samaa linjaa ensimmäisen kanssa. Lintu kuvaa suurinta muutosta ja sen sulka niitä pienempiä myllerryksiä, joita elämä tuo tullessaan. Sen lisäksi, että sulka on palanen feeniksiä, siihen on kätketty myös musiikki (nuottiavain) ja ääretön tahto taistella (äärettömän symboli). Jotkut näkee siellä myös s-kirjaimen, vaikka sitä ei tarkoituksellisesti siihen suunniteltu. Sopii kuitenkin nätisti ”teemaan” sekin.

Vieroituksessa

Mulla lipsahti kahvin juonti alkuvuodesta ihan järjettömiin määriin. Yhtenä päivänä laskin, että saatoin juoda kahdeksan kuppia ”ihan vahingossa”. Pahimmista oon vähentänyt ja vähitellen sainkin puolitettua 3-4 kuppiin päivässä.

IMG_0169Tällä viikolla siitäkin on vielä vähennetty ja oon totutellut yhteen kuppiin päivässä. Ihmeen vähän on ollut varsinaisia vieroitusoireita.. Ennen eilistä. Jätin sen yhdenkin kupin ja join aamullakin vain kofeiinitonta teetä. Ensimmäinen ihan täysin kofeiiniton päivä ja sen kyllä huomasi. Päivällä oli nuutunut fiilis ja illalla särki päätä. Voiton puolella kuitenkin jo vieroituksessa. Vähitellen se mielikin tottuu ajatukseen kahvittomista aamuista.

Lättylemppari

Mun uusi aamuherkku on puuro kanelilla, kardemummalla ja puolukoilla. Sama pullasetti toimii hyvin myös proteiinilätyissä. Oon testannut Mannisen puddingeista nyt banaani-toffeen ja vaniljan. Lättyjutuissa vaniljainen on neutraalimpi ja siksi mun mielestä parempi ainakin noissa maustetuissa versioissa. Kaikessa yksinkertaisuudessaanhan lätty on siis yksi annos vanukasta pannulla paistettuna ja mausteilla tuunattuna. Niitä kuuluisia banaanilettujakin oon testannut, mutta nää pudding-versiot sopii mun yksinkertaiseen keittiöön paremmin.

IMG_3577

Bangs piristää

Oon ollut nyt pari kertaa niin onnekas, että oon saanut hiukset kuntoon kotona kahvitellen. Kampaamossa kävin viimeksi elokuussa. Sen jälkeen väriin ei oo koskettu, ainoastaan leikattu pari kertaa. Tykkäsin tummasta, mutta kyllästyin värirumbaan ja nyt oon itseasiassa alkanut kiintyä tähän omaan väriin. Latvassa on vielä vähän tummaa ja elokuisia vaaleita raitoja, mutta aika pitkällä menee jo toi ihan oman värinen tyvi.

IMG_3566

Lauantaina päivän tärkein ohjelma oli tukkataikureiden visiitti. Ylipitkällä polkalla mennään edelleen, mutta pientä piristystä tyyliin tuli otsiksella. Vanha tuttu toimii taas. Se onkin muuten jo kokonaan omaa väriä. Värjäämättömyys ja reilumpi lyhennys on tehneet kyllä ihmeitä hiusten kunnolle. Kunhan värien jämät on leikattu kokonaan pois taidan taas kasvattaa pitkää. Tällä kertaa sit ihan omalla värillä.

Mini me

Mitähän tää tyyppi on tolla hetkelle miettinyt? Aika ankarasti pohtinut jotain ilmeestä päätellen. Mietteliäs mini me. Sama ilme toimii edelleen. Se on se ”en mä oo surullinen, mä vaan ajattelen”.

IMG_3522

Vanhojen hetkien lisäksi vähän tuoreempia kuvia viime päiviltä. Koitan taas herätellä blogia henkiin. Hetken se olikin aika hiljainen. Jospa tänne palaaminen vähän jäsentäis ajatuksia. Mitäs mä taas puuhailenkaan, missä meen ja mitä teen.

IMG_3482

Kauniita kukkia ja pieniä haaveita taas todeksi. Jonkin aikaa muhinut idea pääsee kevään aikana toteutukseen. Nythän ei tietenkään taas malttais odottaa hetkeäkään. Ajatus ja oikea hetki löytyi vihdoin.

IMG_3526

Pieniä nättejä juttuja. Kiva combo army-laukun, tupsujen ja ruskeiden popojen kanssa. Tällä setillä perjantai-illan huumaa leffassa. Nouseva Jupiter oli täydellisen viihdyttävä. Pari tuntia actionii, romantiikkaa ja lentäviä miehiä. Siihen päälle Filmtownista vielä toinen leffa ja nyt oonkin valmis unille.

Omituiset

Toisinaan tunnen itseni tosi omituiseksi. Höpisen ajatuksiani ja välillä vaahtoan täällä. Saan kummeksuvia katseita ja kuulen, että ylianalysoin. Tottahan se on. Mulla on taito analysoida yksinkertaisistakin asioista monimutkaisia. Ihan arkisistakin. Yleensä analyysit liittyy siihen miltä tuntuu, miten reagoidaan ja ajatellaan. Miksi just niin? Onko se loogista tai järkevää? Tarviiko sen olla?

Kerran diagnoosi mun analyyseille oli, että aistin liikaa. Oon herkkä tietynlaisille ympäristön ”viboille” ja jään niihin kiinni. Se oli hassu, mutta looginen selitys. Pienestä asti oon tottunut havainnoimaan. Oon kasvanut ennakoimaan ja pehmentämään kulmia. Opin väistämään ja ottamaan kiinni. Toisen omituisen kanssa ollaan näitä pohdiskeltu. Nähdäänkö maailma jotenkin erilaisten linssien läpi? Miksi meidän Laalaa-maailmassa kaikella on syy ja seuraus. Siellä ihmiset on kai vähän tunteidensa uhreja. Ainakin, jos ne ei pysähdy tuntemaan.

Pitkästä aikaa

Oon nukkunut tänä viikonloppuna PALJON. Pienillä tauoilla pari yötä putkeen noin 11h on tehnyt kyllä hyvää. Kuulostaa aika hurjalta, mutta tarpeeseen tuli ja tulee. Unten lisäksi on mennyt aikamoinen kasa leffoja ja musiikkia.

IMG_3426

Tänään olin kahvitreffeillä itseni kanssa. Yritin shoppailla, mutta eihän keskustassa mikään oo sunnuntaisin auki. Päädyin sitten Coffariin odottelemaan lounasseuralaista. Miks niin harvoin (jos koskaan) tulee yksin istuskeltua kodin ulkopuolella näissä omissa ympyröissä? Itsekseen matkustellessa niitä hetkiä tulee väkisin ja ne on ihania. Jotenkin vaan unohtaa, että voihan sitä harrastaa lähempänäkin. Aloitin tänään sellaisen hetken ansiosta taas ihan perinteisen paperisen päiväkirjankin. Edellisen hautaamisesta taitaa olla melkein kymmenen vuotta. Melko romanttista.. Sunnuntai, kahvila ja päiväkirja. Taas niitä pieniä juttuja, jotka merkitsee kuitenkin niin paljon.

IMG_3431

Toinen tän päivän ”pitkästä aikaa” juttu oli 8,5km iltalenkki. Raitis ilma ja pieni hiki on parasta uniääkettä. Hyvä alku helmikuulle.