Mun siivet

Unelmat on mun turvapaikka. Lapsille haaveilu on ihan luonnollista. Niiden haaveita ei rajoita aikuisten todellisuus. Sellainen mäkin olin. Muistan, kun sain postikortin Tanskan kuninkaallisista. Siitä tuli mulle suuri aarre, koska mustahan tulisi isona prinsessa. Kunhan vain ensin saisin päätettyä kumpi prinsseistä kannattaisi valita. Haaveilin myös urasta mäkihyppääjänä ja sitä haavetta toteutinkin lumikolasta rakennetulla hyppyrillä.

Muistan, kun kuuntelin nukkumaanmenoajan jälkeen Joen Hallikaista (joo-o) ja haaveilin. Vähän vanhempana musiikki vaihtui, mutta se tapa fiilistellä jäi. Vieläkin eristän itseni musiikilla ja saatan helposti kuluttaa tunteja surffaamalla unelmasta toiseen. Aiemmin ajattelin, että se on pakenemista, mutta nyt se kuulostaa liian negatiiviselta. Saan unelmista ja haavehetkistä uskoa itseeni. Rohkeutta taistella sen eteen, että ne ihan hilkulla olevat unet muuttuukin tavoitteiksi ja osaksi mun elämää. Oli yksi isoimmista oivalluksista ymmärtää, että täähän on mun vahvuus. Kyky haaveilla isosti ja uskoa sokeasti ihan järjettömiinkin unelmiin on puskenut mua eteenpäin.

281847_10152434746668463_1200113554837956552_n

Oon huomannut kuinka mun toteutuneet haaveet seuraa tiettyä kaavaa. Ensin se on varovainen pilkahdus, jota alan varjella ja kasvattaa. Vähitellen se pieni haave kasvaa ja laajenee. Mitä isompi siitä tulee, sitä enemmän siitä tulee tavoite ja tarve. Alan etsiä mun ”oikeasta elämästä” vahvistusta sille, että voisinkin elää sitä unelmaa, ja kun sellaisen löydän alan toimia. Tää on osittain sitä, mistä oon aiemminkin kirjoittanut. Mietin, pohdin ja analysoin kaikessa hiljaisuudessa ja yhdessä pienessä hetkessä teen isoja ratkaisuja. Raivaan tilaa mun unelmille.

Ainahan unelmien toteutuminen ei ole täysin omissa käsissä. Yhdestä sellaisesta haaveesta pidin kiinni vuodesta toiseen. Niin pitkään, että ajattelin sen olevan mun ikuinen toive. Sellaisena se muovasi mua ja mun elämää. Sitten tuli päivä jolloin päästin sen omille siivilleen. En luopunut, mutta uskalsin antaa sen elää omaa elämäänsä. Ymmärsin, ettei sen toteutuminen ollut edellytys mun onnellisuudelle. Mun onni ei ollut enää minkään tai kenenkään käsissä. Ja mitä silloin tapahtui? Yhtäkkiä se olikin todellisuutta. Ei enää haave tai toive.

Mä uskon, että on haaveita, joiden eteen voi ja pitää taistella. Sellaisia, jotka ohjaa meitä elämässä eteenpäin ja avaa mahdollisuuksia uusiin unelmiin. On arkisia, ihan pieniä ja pinnallisiakin toiveita. Ja sitten on ne välillä ihan mahdottomilta tuntuvat unelmat, jotka opettaa heittäytymään. Haastaa unohtamaan tän todellisuuden ja toteutuessaan valaa uskoa siihen, että ihan kaikki on mahdollista. Näiden välistä tasapainoilua mun onni on. Haluan uskaltaa unelmoida isosti, löytää ne haaveet, jotka pystyn itse toteuttamaan, mutta pelottomasti uskoa myös niihin, jotka on vielä pilvissä.

Juhannusfiilistelyt

Juhannus tuli ja meni, mutta oli niin kivaa, että ei voi olla muistelematta. Torstaina mut noukittiin töistä kyytiin jo kahden aikaan ja siitä suunnattiinkin suoraan mökille Verlaan. Hauskat tyypit, sauna, järvi, hyvää ruokaa ja juomaa. Mitäpä muuta sitä ihminen vois enää kaivata?

IMG_0069

Mökkeiltiin torstaista sunnuntaihin ja ihan täydellisesti pääsi irti arjesta. Söin, join, nukuin ja nauroin. Ai niin ja uin! Ja seisoin päälläni! Oli kivaa olla ihmisten ympäröimänä ja ihan vaan hengailla.

IMG_0098

Vähän on ollut käynnistymisvaikeuksia juhannusloman jälkeen, mutta eiköhän tää tästä. Eilen piristi Skypet ihanien tyttöjen kanssa (mulla on maailman ihanin kummityttö!) ja tänän sai feeniks viimeistelyn ja värit. Huomennahan se onkin sitten jo perjantai.. Saan iltapäivästä kivoja vieraita, kun eno ja mummo tulee kylään.

IMG_0105

Hyvää huomenta

Tää on aika extremeä jopa mulle. Sunnuntai, kello on 7.07 aamulla ja tässä mä istun. Oon käynyt hölkällä, hakenut Allulta aamukahvin, kotijumpannut ja kokkaillut aamupalan. Sanoisin tehokasta, jos tää ei johtuisi taas yhdestä unettomasta yöstä. Positiivista kuitenkin, että sain eilen ja perjantaina kuitattua univelkoja, joten tavallaanhan aloitan taas niiden kanssa nollasta..? Ja nythän mulla on ensi yönä taas uniyö! Sopivasti maanantaita vasten.

IMG_0540

Vakavasti ottaen, eihän tää ole hyväksi tai hauskaa.. Jotain täytyy keksiä, koska kroppa alkaa reagoida jo nyt tähän unijojoiluun. Mahan kanssa oon taistellut jo muutenkin ja väsymys pahentaa myös niitä oireita. Mulla on omat epäilykseni syystä huonojen unien takana. Stressiä ei ainakaan tietoisella tasolla ihmeemmin ole. Hormonitoiminta sen sijaan taitaa olla vähän sekaisin.

IMG_0546

Tää on aihe, josta on kirjoiteltu paljon ja monissa blogeissa. Jossain välissä tuntui melkein muoti-ilmiöltä ja itse olin ehkä senkin vuoksi vähän skeptinen. Mitä enemmän aiheesta lueskelin, sitä enemmän se kuitenkin alkoi kiinnostaa ja lopulta päätin kokeilla itsekin. Oon siis popsinut keinotekoisia hormoneja 17-vuotiaasta lähtien lähes tauotta. Nyt halusin testata kuinka mun kroppani reagoi niistä luopumiseen. Uskon, että keho osaa huoltaa ja hoitaa itse itseään, jos sille annetaan oikeat rakennusaineet. Tän logiikan mukaan ylimääräiset hormonit ei voi olla kovinkaan hyväksi, jos haluaa kehonsa toimivan parhaalla mahdollisella tavalla. Viimeksi olin tauolla reilusti ylipainoisena, koska jännitin veritulppaa. Silloin mun elimistö oli varmasti muutenkin sellaisessa hälytystilassa, että hormonien muutosta tuskin muiden oireiden seasta erotti.

IMG_0554

Ihan niin ääripäähän en näissä uskomuksissani mene, että jyrkästi tuomitsisin kaiken keinotekoisen tai sanoisin etten koskaan enää käyttäisi mitään sellaista. Haluan kuitenkin testata miten tää vaikuttaa ja näkyy. Uskon, että nyt osaan myös lukea muutosta paremmin. Kuten aika monelle muullekin, yksi mun motiiveistani oli aikoinaan teini-ikäisen iho-ongelmat. Niitä mulla ei enää vuosiin ole ollut. Sen oon tosin oppinut puhtaamman ruokavalion myötä, että iho reagoi herkästi myös sisäisiin epäpuhtauksiin. Toistaiseksi mun iho ei ole protestoinut hormonitasojen muutosta mitenkään. Uskon, että ruokavalio auttaa siinä paljon. Ainoa ”oire”, jonka voin jotenkin yhdistää tähän muutokseen on unettomuus.

Voihan olla, että oon ihan hakoteillä tän analyysini kanssa ja unettomuus johtuukin ihan jostain muusta.. Mielenkiintoista kuitenkin seurailla miten ”oireet” etenee ja kuinka nopeasti keho pystyy palautumaan sille luonnolliseen tilaan. Mulla ei ole ollut ylimääräisten hormonien aiheuttamia ongelmia, mutta jännä nähdä katoaako jotain niiden aiheuttamia tiedostamattomia juttuja.

”Supersaver kiittää tilauksestasi”

Rauhoitin eilisen illan siis ihan vaan lepäilylle. Torkuin pitkin iltaa ja menin yöunillekin suht ajoissa. Ja sitä untahan riitti.. Heräsin tänään kuuden maissa, mutta nukahdin uudestaan ja havahduin, kun Mummo soitteli kympin jälkeen. Nyt on hyvä olo! Univelat kuitattu. Onneksi, koska väsymyksen nostama makeanhimo on jotain ihan järkyttävää. Eilen heräsin ”päikkäreiltä” sopivasti niin, että alakerran Filmtown olis ollut vielä hetken auki. Pää jumissa ja sokeriöverit mielessä. Lukitsin itseni kotiin turvaketjulla ja järsin pari porkkanaa lohdutukseksi. Pahin taistelu hetkeen..

o-ATLANTA-TRAFFIC-facebook

Sinnikkyys kuitenkin kannatti, koska nyt hyvien unien jälkeen karkit ja suklaat ei houkuta enää. Pirtein silmin löin lukkoon mun kesälomasuunnitelmatkin. 9.8.-29.8. oon kaukana! Varasin tänään lennot Helsinki – Atlanta – Helsinki. Perjantaina 8. päivä on viimeinen työpäivä ennen neljän viikon kesälomaa ja lauantaina aamulla oon jo lentokoneessa. Tällä kertaa aikaa on onneksi enemmän, kun aiemmat reissut on olleet molemmat vajaat pari viikkoa. Mä niin rakastan tätä fiilistä. Höpsö mä, mutta saan kiksit jo lentojen varailusta. Teen mitä haluan ja toteutan sitä elämää, jota haluan elää. Meen ja nään!

Nice-travelling-words-14

Ootd ja päivän mansikka

Täällä on vietetty tosi railakasta perjantai-iltaa. Töistä kaupan kautta kotiin kolmelta, iltapäivän leffahetki ja sitten unta. Viime yö ei siis ollut yhtään sen parempi. En ymmärrä mikä logiikka tässä on. Yksi yö hyvin, seuraava huonosti. Viikonlopun tehtävälistalla on nyt kyllä unen löytäminen. Tänään taas nukuttaa, joten ihan just hyvää yötä! Ensin kuitenkin sateisen päivän selfie ja työkaverin tarjoama lomapullamansikka. Tän kesän eka kotimainen!

Ps. Huomenna treenaan itseni tainnoksiin, mutta ensin nukun niin kauan kun unta riittää. Kivaa viikonloppua kaikille!

IMG_9979

(Tää jakku muuten juhlii ensi keväänä 10v. synttäreitään!)

IMG_9983

Mitä kuuluu?

Uniongelmainen täällä vaan heipä hei. Mikähän tässä kesässä mua rassaa.. Edelleen vaikeuksia rauhoittua iltaisin. Eilen taisin taas olla tarpeeksi uupunut, kun lopulta sain kuin sainkin unta ja nukuin heräilemättä aamuun. Eron huomasi taas töissä niin selvästi, että pakko kai myöntää noiden unettomien öiden häiritsevän, vaikka mukamas tuntuu ihan normilta päivisin.

IMG_9976

Peukut pystyyn, että tänäänkin olis hyvä ilta ja huomenna pirteä päivä. Viikonlopulle ei tosin oo mitään ihmeempiä. Ihan vaan kotona hengailua ja sunnuntaina toivottavasti puistotreffit pienten ukkeleiden kanssa. Toivottavasti aurinko tulee siihen mennessä taas takaisin. Voitais tehdä vaikka pienet piknikit.

Kesäkynnet tuli tänään sopivasti Juhannukseksi. Ajatella, että sekin on jo ihan just! Vähän pelkäsin, jos joudun nököttämään tyhjässä kaupungissa, mutta pääsenkin mökille. Ystävät on ihania.

Opi, älä unohda!

Hetkeksi on taas unohtunut se mistä kaikki tää alkoi. Tai ei unohtunut, mutta lähtötilanne on jotenkin sumentunut. Uudet, nykyiseen olomuotoon verrattavat tavoitteet ja erilainen matka kohti niitä unelmia muokkaa ajatuksia. Se on luonnollista ja oikein. En haluaisikaan olla ikuisesti ex-läski. Haluan olla urheilullinen, terveellistä elämää rakastava Saara. Se on mun uusi identiteetti ja sen silmin katson mun tulevaisuuteen. Siltikin välillä tekee hyvää ammentaa tiettyä nöyryyttä ja taistelutahtoa siitä mistä tää kaikki alkoi. Miksi mä valitsin tän tien?

5 vuotta

Koska halusin olla onnellinen! Ihan aidosti onnellinen. Halusin voida hyvin fyysisesti ja henkisesti. Ehkä kliseistä ja itsekeskeistäkin, mutta mulle ajoittainen vilkaisu menneeseen antaa voimaa. Jos pystyin tähän, pystyn ihan mihin vaan. Viisi vuotta sitten elin väärällä tavalla menneessä. Silloin se rajoitti mua. Määritin itseäni niiden negatiivisten juttujen kautta. En ymmärtänyt poimia sieltä mun vahvuuksia ja niiden lähteitä. En uskaltanut päästää irti, koska silloin olisin joutunut kohtaamaan sen mitä oon. Ja mikä pelottavinta, seisomaan sen takana ilman muistojen tukea.

202020

Siinä onkin ollut opettelemista. Miten opin jättämään taakseni entisen itseni, sen heikkoudet ja epävarmuuden. Ja miten samalla pystyn hyödyntämään niitä siinä miten kasvan ja kehityn? Välillä entisen ja nykyisen välillä tasapainoilu on ollut yhtä taistelua. Toisinaan oon halunnut vaan unohtaa ja tuijottaa sokeasti tulevaan. Hetkittäin taas on tuntunut, että sen entinen minä hidastaa uutta, mutta on samalla niin tuttu ja turvallinen.

”The secret of change is to focus all of your energy, not on fighting the old, but on building the new.”  -Socrates

Vaikeaa ja jatkuvaa opettelua edelleen, mutta vähitellen se alkaa upota selkäytimeen: muutos on tasapainoilua vanhan ja uuden välillä. Vahvuudet ja heikkoudet voi tukea toisiaan. On uskallettava kohdata onnistumiset ja epäonnistumiset, ja osattava ottaa niistä mukaan vahvuudet. Menneestä löytyy se pohja jolta ponnistaa. Vähitellen uudesta tulee vanhaa ja se pohja vahvistuu. Pystyy ponnistamaan aina vaan korkeammalle ja korkeammalle.

Mun elämää

Blogin myötä oon tullut melko paparazziksi. Kaikki pitää kuvata! Tai vähintään miettiä tulisko tästä hyvä kuva blogiin. Yhdestä seuraamastani blogista sain idean arkisen päivän kuvaamisesta. Se ei nyt vielä tässä postauksessa toteudu, mutta kuvia selaillessa huomasin, että kivasti oli näihin muutamiin kuviin ikuistunut mun elämää..

Kukkia! Nää ruusut on jaksaneet jo viikon.

IMG_9920

Bose ja mun musiikit. Valehtelematta kuuntelen musiikkia hereillä ollessani melkein koko ajan. Aamulla ensimmäiseksi kone päälle ja salille/töihin lähtiessä napit korviin. Töissä mahdollisuuksien mukaan napittaen, kotona taas ensimmäisenä Bose päälle jne.. Bosen minikaiutin on muuten ollut paras musaostos sitten Sennheiserin luurien. Rittää mun pienessä kodissa hyvin ja liikkuu näppärästi huoneesta toiseenkin.

IMG_9847

Laittautuminen on kivaa! Toppeja hamstraan nykyään jatkuvasti. Varmaan jotain patoutumia niiltä ajoilta, kun ei ois tullut mieleenkään levitellä alleja tai selkätissejä. Nyt on vielä yksi syy lisää, kun tatuoinnin pitää tietysti kesällä paljastella mahdollisimman paljon! Tää kukkatoppi oli alelöytö Seppälästä. Kivan herkkis ja selkä on täydellinen tatskan kanssa.

IMG_9886

En tiedä mikä tässä asunnossa on vialla. Siivoan nimittäin täällä ihan jatkuvasti.. Tekee mieli imuroida pienetkin muruset pois heti ja laittaa iltaisin koti kuntoon aamua varten. Mielummin kuitenkin ehkä liikaa kuin liian vähän? Hävitin edellisissä muutoissa aika paljon ylimääräistä tavaraa ja tää on eka koti, jossa tuntuu että kaappeja on jopa tyhjillään. Ehkä se vaikuttaa siivousintoonkin? On helppo pitää koti järjestyksessä, kun kaikki mahtuu näppärästi.

IMG_9911

Vahingossa mätsäs kirja ja välipala näin nätisti. Kesään sopivaa hömppää menossa. Jonossa olis vaikka mitä kirjoja, joita oon Mummolta pihistänyt. Täytyy urakoida nyt kun viikonloppuina ei tarvi hetkeen keskittyä talousjuttujen pänttäämiseen.

IMG_9914

Pomppulinnan kuningatar

Otsikko kertoo mun tän päivän tärkeimmän tehtävän. Lupauduin partiolaisten Suurjuhlaan talkoolaiseksi ja pääsin valvomaan pomppulinnaa. Ihanaa, kun Kouvolassa tapahtuu. Kaikenlaisia kojuja koko Manski täynnä. Hauskan erilainen lauantai oli siellä hengaillessa. Lapsetkin pomppi nätisti ja säilyi ehjinä valvojasta huolimatta. ;)

IMG_9816

Pari päivää on menneet kivasti kesästä nauttiessa. Terassilounaita ja -limuja, rapputreeniä ja ihanaa aurinkoa. Kesä on paras! Onkohan kesän viikonlopuissakin talvea enemmän tunteja? Ainakin tuntuu siltä. Parissa päivässä ehtii vaikka mitä!

IMG_9823