Voimakkaasti vahva

Kaikenlaiset viisaudet ja lausahdukset elämästä on nyt kai vähän muodissa. Ne on hyviä ja hyödyllisiäkin. Herättää ajatuksia ja muistuttaa niistä punaisista langoista, joita välillä sortuu pitämään itsestäänselvyyksinä. Aika monesti motivaatioon liittyvissä tsemppilauseissa puhutaan vahvuudesta ja taistelutahdosta. ”Stay strong” ja ”fighters never quit, quitters never fight”. Ollaan vahvoja niin onnistutaan. Taistellaan ja voitetaan.

IMG_3335Vaan miten se vahvuus lopulta määritelläänkään? Onko vahva aina voimakas? Sanotaan, että on vahvuutta myöntää olevansa heikko, mutta onko heikko, jos vaan jättää jonkun taistelun väliin? Pitääkö olla kova ja kylmä, jotta voi olla vahva? Vai onko herkkyys ja kovuus samanlaisia kuin viha ja rakkaus. Onko niiden ääripäät yhtä?

Mut on tietyllä tapaa kasvatettu olemaan periksiantamaton ja ahkera. Jos jotain aloittaa se saatetaan myös loppuun. Oon suorittaja ja myönnän sen. Se ei ole toki vahvuutta, mutta se on rutiinia, joka auttaa pysymään vahvana. Sen asenteen avulla oon myös saavuttanut monia asioita elämässäni. Se on osa mua ja mun turvaverkkoa. Mulle kontrollin menettäminen ja luovuttaminen on pelottavaa. Jos luovutan, en hallitse enkä etene.

Oikeastihan vahvuus vaatii kuitenkin vähän muutakin kuin suorittamista. Vahvuus ei katoa, mutta voimat voi loppua. Niitä pitää suojella ja treenata. Kaikkia painoja ei voi ahnehtia kyytiin kerralla vaikka olis kuinka vahva. Ensin pitää hankkia voimaa.

Jouluton Joulu

Tää oli hyvällä tavalla erilainen Joulu. Täytyy tunnustaa, että etukäteisangsti oli aikamoinen. Ehkä hyvä niin, koska mun juhlasuunnitelmat jäi sen vuoksi tosi tosi rennoiksi.

IMG_3197

Koristelin ”kuusen” tiistaina ja eilisenä aattona jouluilin Lumiukon ja syömisten verran. Ai niin ja oli mulla joulusaunakin. Ehkä laiskinta ikinä ja siks parasta.

IMG_3203

Tänään meen mummolla ja papalle ja huomenna käydään Helsingissä enolla. Sithän onkin taas melkein maanantai ja vikat arkiset päivät vuotta 2014.

IMG_3208

”The things that we fear the most have already happened to us”

Aika pysäyttävä totuus elämästä. Kaikki meistä pelkää jotain. Kaikilla on omat epävarmuudet. Nähdään mörköjä ympärillämme tai uskotaan niiden vanhojen mönkivän esiin uudestaan. Ihmisen mieli on ihmeellisen valikoiva. Jos sen antaa vapaasti vaeltaa, se näkee ja kokee mitä haluaa. Sillä on valikoiva kuulo ja harhaileva katse. Epäröidään ja ennakoidaan. Raivostuttavan tuttua?

Jotenkin toi lause peloista jäi pyörimään mun päähän. Taas yksi sääntö mun mustavalkoiseen maailmaan. Tuki siihen rohkeuteen, josta oon aiemminkin kirjoittanut. Kannattaako pelätä jotain, josta on jo selviytynyt? Ei se tunne ainakaan ansaitse valtaa valita.

Irrallaan

Miksi oon ollut hiljaa vaan? Tyypilliset sepustukset kiireestä ja kaamosväsymyksestä. Arki iskee syksyllä eikä ehdi hengähtää. Siitäkö se johtuu? Ei nyt ehkä ihan niinkään.. Voiko ihminen olla uupunut, vaikka ei olisikaan masentunut? Onko lupa olla levoton, vaikka kaikki onkin hyvin?

IMG_0604Tarvin ne lentoliput. Haluisin lähteä ja olla irrallaan. Oon levoton, vaikka silti jotenkin rauhallinen. Olis ihanaa vaan kadota massaan ja olla sillä tavoin yksin ja kasvoton. Tykkään mun kodista ja rakastan mun läheisiä, mutta silti polttelee. Enemmän kuin ikinä.

IMG_3133

Ihana päivä

Juhlittiin tänään Mummon 76v. synttäreitä ja lähdin heti aamusta kotikotiin. En tiedä mikä tuli, mutta yhtäkkiä löysin itseni soittamasta pianoa. Ensimmäistä kertaa varmaan 4-5 vuoteen. Kävin soittotunneilla 9 vuotta ja kotona asuessa soitin melkein päivittäin. Soittohetket oli mulle ”terapiaa”. Samaan tapaan kuin nyt se, että vaeltelen ympäri kämppää luurit korvilla.

IMG_2741

Mutta ei ne luurit korvaa pianoa. Oli niiiiin ihana soittaa pitkästä aikaa. Mun on pakko hankkia omaan kotiin joku vekotin, jolla pääsen täälläkin harjoittelemaan. Rakastan musiikkia ja se on taas palannut mun elämään siinä omassa isossa roolissaan.

IMG_0593

Tänään oli muutenkin ihana päivä. Oltiin taas koolla kaikki. Mummo, pappa, mä ja eno perheineen. Mun laajennettu perhe kokonaisuudessaan. Syötiin hyvin (ja liikaa) ja naurettiin hölmöille jutuille.

IMG_2740

Kotona mua oli vastassa Viivi, joka nytkin tuhisee sohvalla. Ihmeellistä miten tollasen karvapallon seura voi olla niin rauhoittavaa. Ihana otus.

Oon tosi onnellinen ja kiitollinen mun elämästä juuri tässä ja nyt. <3

Viivi tuli taloon

Meitä asustaa täällä seuraavat kaksi viikkoa kaksi. Viivi ja mä! Viivi on 10v ja sillä on astma. Viime yönä se kömpi mun viereen nukkumaan ja siinä se hurisi aamullakin vielä. Ihana Viivi. Onko hellyyttävämpää kuin tommonen karvakasa, joka vaappuu ympäriinsä ja komentaa rapsuttamaan.

IMG_0582

 

Nordic Fitness Expo 2014

Treenihörhöt kävi taas hörhöilemässä Expossa. Mä meinasin pyörtyä, kun tajusin että pääsenkin tapaamaan Nicole Wilkinsin. Olin henkisesti valmistautunut kaukokuviin, mutta yhtäkkiä olinkin siinä höpöttämässä. Onneks kävin harjoittelemassa Bullin kainalossa. Vaikka oli se Nicole silti tosi jännää, kuten kuva(t) ehkä kertoo? ;)

IMG_2594

Kevään kisoja odotellessa taas. Kylmiä väreitä ja tunnekuohuja, jännitystä ja hupsua hihittelyä julkkisbongauksista. Huippu ja rentouttava päivä. Ihan loppuun ei tällä kertaa jääty vaan karattiin Bikinin tauolla perinteiselle kisa-aterialle Santikseen. Tänään taas muistaa erityisen hyvin kuinka onnellinen voi olla tästä harrastuksesta, sen tuomista ystävistä ja ihmeellisistä kokemuksista.

IMG_2590

Blogikriisi

Mulla on ollut jonkunlainen blogikriisi. Kun Kanasalaatti alkoi, oli se ihan puhtaasti blogi laihduttamisesta ja elämäntapamuutoksesta. Siinä vaiheessa kun spinningit vaihtui salitreeniin, kasvoi Kanasalaattikin treeniblogiksi. Mutta mitäs sitten tapahtui? Lopetinko treenaamisen ja kanasalaatin puputtamisen? En, mutta siitä kaikesta tuli mun elämä tässä ja nyt. Ei enää uusi ja ihmeellinen muutos vaan se tuki ja turva, joka mua kantaa eteenpäin päivästä toiseen. Enää se ei ole koko mun elämä vaan tärkeä osa sitä. Treenaan edelleen tavoitteellisesti omia haaveitani kohti, mutta en osaa päivittäin avata sitä täällä. Blogi on mulle edelleen tärkeä harrastus, mutta taas se on muuttunut. Siitä on tullut entistä enemmän päiväkirja, jossa puran ajatuksiani ja analyysejäni.

Kyllähän mä tietysti toisinaan kirjoitan treeneistäkin, mutta rehellisesti sanottuna haluaisin kuitenkin keskittyä enemmän niihin ”syvällisempiin” juttuihin. Ehkä koska koen, että niihin panostan nyt tietoisesti entistä enemmän. Haluan kehittää omaa tapaani ajatella ja toimia. Uskon, että se on avain menestykseen ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Mitä enemmän tarkkailen tätä maailmaa, sitä enemmän uskon tähän:

wordsKuorella voi rakentaa roolia tiettyyn pisteeseen asti, mutta rajaton menestys vaatii aina jotain enemmän. Kroppaa voi treenata sokeasti ja töissä voi suorittaa tehtäviä toisensa jälkeen. Pinnallisen menestyksen saavuttaa apinoimalla ja toimimalla tiettyjen odotusten mukaisesti. Mutta riittääkö se? Onnea mä en usko sen ainakaan tuovan. Onnellisuus ei voi olla menestyksen sivutuote. Päinvastoin.

Tavallaan uskon, että vaikka konkreettiset tavoitteet määrittää meidän kehitystä ja sitä kuinka pitkälle halutaan edetä, ei ne voi olla se tärkein päämäärä. ”Usko systeemiin” oon lause, johon oon törmännyt fitness-kisaajien blogeissa usein ja sen oon saanut myös itse ohjeeksi. Siihen kiteytyy oikeastaan tosi hyvin se mitä ajattelen elämässä menestymisestä. Toimi askel kerrallaan ”oikein” ja systeemi hoitaa loput. Se oikea voi olla ihan mitä vaan puhtaan syömisen tai positiivisen asenteen väliltä. Hörhöä ehkä, mutta uskon että sen määrittää lopulta meidän sydän. Sydän kertoo aina rehellisesti ollaanko onnellisia. Jos määrätietoisesti tekee niitä oikeita ratkaisuja, päätyy varmasti lopulta sille tielle, joka johtaa omiin haaveisiin ja menestykseen.

Saara sanoo moi

Täällä mä oon, vaikka hiljaisena. Oon ollut kiireinen ja ajatuksissanikin. Arkista aherrusta ja haaveita vähän vähemmän arkisista jutuista. Mun tavallisia päiviä: salia, töitä, kavereita, Lahtea. Treenit on tuntuneet tosi hyviltä kiitos meneillään olevan ”käänteisen” dietin. Olo on vahva!

IMG_2511

Syksyssä on aina jotain rauhoittavaa. Jotenkin silloin on lupa hengähtää ennen uutta vuotta ja palautua kesän menoista ja meiningeistä. Toisaalta silloin palaa aina myös niihin talvella jo tylsiltä tuntuviin kuvioihin, joita lomat ja lämpimät kesäillat aina vähän sotkee.

IMG_2498

Tää viikko on taas treenihommien karkkiviikko. Perjantaina takuuvarmat tappotreenit ja sunnuntaina suunnataan Lauran kanssa taas Lahteen expoilemaan. Meidän kisareissuista alkaa vähitellen tulla perinne. Kolmas kerta jo! Onni on ystävät, jotka jakaa tän intohimon.

IMG_2516