Vieroituksessa

Mulla lipsahti kahvin juonti alkuvuodesta ihan järjettömiin määriin. Yhtenä päivänä laskin, että saatoin juoda kahdeksan kuppia ”ihan vahingossa”. Pahimmista oon vähentänyt ja vähitellen sainkin puolitettua 3-4 kuppiin päivässä.

IMG_0169Tällä viikolla siitäkin on vielä vähennetty ja oon totutellut yhteen kuppiin päivässä. Ihmeen vähän on ollut varsinaisia vieroitusoireita.. Ennen eilistä. Jätin sen yhdenkin kupin ja join aamullakin vain kofeiinitonta teetä. Ensimmäinen ihan täysin kofeiiniton päivä ja sen kyllä huomasi. Päivällä oli nuutunut fiilis ja illalla särki päätä. Voiton puolella kuitenkin jo vieroituksessa. Vähitellen se mielikin tottuu ajatukseen kahvittomista aamuista.

Lättylemppari

Mun uusi aamuherkku on puuro kanelilla, kardemummalla ja puolukoilla. Sama pullasetti toimii hyvin myös proteiinilätyissä. Oon testannut Mannisen puddingeista nyt banaani-toffeen ja vaniljan. Lättyjutuissa vaniljainen on neutraalimpi ja siksi mun mielestä parempi ainakin noissa maustetuissa versioissa. Kaikessa yksinkertaisuudessaanhan lätty on siis yksi annos vanukasta pannulla paistettuna ja mausteilla tuunattuna. Niitä kuuluisia banaanilettujakin oon testannut, mutta nää pudding-versiot sopii mun yksinkertaiseen keittiöön paremmin.

IMG_3577

Bangs piristää

Oon ollut nyt pari kertaa niin onnekas, että oon saanut hiukset kuntoon kotona kahvitellen. Kampaamossa kävin viimeksi elokuussa. Sen jälkeen väriin ei oo koskettu, ainoastaan leikattu pari kertaa. Tykkäsin tummasta, mutta kyllästyin värirumbaan ja nyt oon itseasiassa alkanut kiintyä tähän omaan väriin. Latvassa on vielä vähän tummaa ja elokuisia vaaleita raitoja, mutta aika pitkällä menee jo toi ihan oman värinen tyvi.

IMG_3566

Lauantaina päivän tärkein ohjelma oli tukkataikureiden visiitti. Ylipitkällä polkalla mennään edelleen, mutta pientä piristystä tyyliin tuli otsiksella. Vanha tuttu toimii taas. Se onkin muuten jo kokonaan omaa väriä. Värjäämättömyys ja reilumpi lyhennys on tehneet kyllä ihmeitä hiusten kunnolle. Kunhan värien jämät on leikattu kokonaan pois taidan taas kasvattaa pitkää. Tällä kertaa sit ihan omalla värillä.

Mini me

Mitähän tää tyyppi on tolla hetkelle miettinyt? Aika ankarasti pohtinut jotain ilmeestä päätellen. Mietteliäs mini me. Sama ilme toimii edelleen. Se on se ”en mä oo surullinen, mä vaan ajattelen”.

IMG_3522

Vanhojen hetkien lisäksi vähän tuoreempia kuvia viime päiviltä. Koitan taas herätellä blogia henkiin. Hetken se olikin aika hiljainen. Jospa tänne palaaminen vähän jäsentäis ajatuksia. Mitäs mä taas puuhailenkaan, missä meen ja mitä teen.

IMG_3482

Kauniita kukkia ja pieniä haaveita taas todeksi. Jonkin aikaa muhinut idea pääsee kevään aikana toteutukseen. Nythän ei tietenkään taas malttais odottaa hetkeäkään. Ajatus ja oikea hetki löytyi vihdoin.

IMG_3526

Pieniä nättejä juttuja. Kiva combo army-laukun, tupsujen ja ruskeiden popojen kanssa. Tällä setillä perjantai-illan huumaa leffassa. Nouseva Jupiter oli täydellisen viihdyttävä. Pari tuntia actionii, romantiikkaa ja lentäviä miehiä. Siihen päälle Filmtownista vielä toinen leffa ja nyt oonkin valmis unille.

Omituiset

Toisinaan tunnen itseni tosi omituiseksi. Höpisen ajatuksiani ja välillä vaahtoan täällä. Saan kummeksuvia katseita ja kuulen, että ylianalysoin. Tottahan se on. Mulla on taito analysoida yksinkertaisistakin asioista monimutkaisia. Ihan arkisistakin. Yleensä analyysit liittyy siihen miltä tuntuu, miten reagoidaan ja ajatellaan. Miksi just niin? Onko se loogista tai järkevää? Tarviiko sen olla?

Kerran diagnoosi mun analyyseille oli, että aistin liikaa. Oon herkkä tietynlaisille ympäristön ”viboille” ja jään niihin kiinni. Se oli hassu, mutta looginen selitys. Pienestä asti oon tottunut havainnoimaan. Oon kasvanut ennakoimaan ja pehmentämään kulmia. Opin väistämään ja ottamaan kiinni. Toisen omituisen kanssa ollaan näitä pohdiskeltu. Nähdäänkö maailma jotenkin erilaisten linssien läpi? Miksi meidän Laalaa-maailmassa kaikella on syy ja seuraus. Siellä ihmiset on kai vähän tunteidensa uhreja. Ainakin, jos ne ei pysähdy tuntemaan.

Pitkästä aikaa

Oon nukkunut tänä viikonloppuna PALJON. Pienillä tauoilla pari yötä putkeen noin 11h on tehnyt kyllä hyvää. Kuulostaa aika hurjalta, mutta tarpeeseen tuli ja tulee. Unten lisäksi on mennyt aikamoinen kasa leffoja ja musiikkia.

IMG_3426

Tänään olin kahvitreffeillä itseni kanssa. Yritin shoppailla, mutta eihän keskustassa mikään oo sunnuntaisin auki. Päädyin sitten Coffariin odottelemaan lounasseuralaista. Miks niin harvoin (jos koskaan) tulee yksin istuskeltua kodin ulkopuolella näissä omissa ympyröissä? Itsekseen matkustellessa niitä hetkiä tulee väkisin ja ne on ihania. Jotenkin vaan unohtaa, että voihan sitä harrastaa lähempänäkin. Aloitin tänään sellaisen hetken ansiosta taas ihan perinteisen paperisen päiväkirjankin. Edellisen hautaamisesta taitaa olla melkein kymmenen vuotta. Melko romanttista.. Sunnuntai, kahvila ja päiväkirja. Taas niitä pieniä juttuja, jotka merkitsee kuitenkin niin paljon.

IMG_3431

Toinen tän päivän ”pitkästä aikaa” juttu oli 8,5km iltalenkki. Raitis ilma ja pieni hiki on parasta uniääkettä. Hyvä alku helmikuulle.

Pieniä hetkiä

Päivät seuraa toisiaan ja ajatukset seuraaviin teksteihin kypsyy vähitellen. Muutamia luonnoksia oon oksentanut talteen, mutta valmiit vaatii vielä hetken räpistelyä. Siksipä tähän väliin vähän arkisempia hetkiä kuvina. Pieni salihehkutuskin pitkästä aikaa. Kyykkäilin ja köpötin. Arkisia iloja ja hyviä hetkiä.

IMG_3396

Aleshoppailuja

Näitä kuvia katsellessa tuli taas mieleen, että haluaisin kameran. Tulevia reissuja ajatellen se olis myös näppärä. Niinkin some-pöllyinen syy, mutta Instagram on koukuttanut mut pienten hetkien kuvaamiseen.

IMG_3366

Vaihtelua aamupalaan

Noi Marimekon keltaiset munakupit oli turhamainen aleshoppailu, mutta puolustukseksi -50%. Vihdoin sain hankittua uudet raitatabletitkin. Edellisistä viisastuneena vähän tummemmat. Valko-harmaat söi  kaikki roiskeet tahroiksi.

Epäbiologinen veikkakin täytti 30v. Jotenkin pysäyttäviä hetkiä, kun hoksaa että samaa tyyppiähän me juhlittiin jo melkein kymmenen vuotta sitten.

Voimakkaasti vahva

Kaikenlaiset viisaudet ja lausahdukset elämästä on nyt kai vähän muodissa. Ne on hyviä ja hyödyllisiäkin. Herättää ajatuksia ja muistuttaa niistä punaisista langoista, joita välillä sortuu pitämään itsestäänselvyyksinä. Aika monesti motivaatioon liittyvissä tsemppilauseissa puhutaan vahvuudesta ja taistelutahdosta. ”Stay strong” ja ”fighters never quit, quitters never fight”. Ollaan vahvoja niin onnistutaan. Taistellaan ja voitetaan.

IMG_3335Vaan miten se vahvuus lopulta määritelläänkään? Onko vahva aina voimakas? Sanotaan, että on vahvuutta myöntää olevansa heikko, mutta onko heikko, jos vaan jättää jonkun taistelun väliin? Pitääkö olla kova ja kylmä, jotta voi olla vahva? Vai onko herkkyys ja kovuus samanlaisia kuin viha ja rakkaus. Onko niiden ääripäät yhtä?

Mut on tietyllä tapaa kasvatettu olemaan periksiantamaton ja ahkera. Jos jotain aloittaa se saatetaan myös loppuun. Oon suorittaja ja myönnän sen. Se ei ole toki vahvuutta, mutta se on rutiinia, joka auttaa pysymään vahvana. Sen asenteen avulla oon myös saavuttanut monia asioita elämässäni. Se on osa mua ja mun turvaverkkoa. Mulle kontrollin menettäminen ja luovuttaminen on pelottavaa. Jos luovutan, en hallitse enkä etene.

Oikeastihan vahvuus vaatii kuitenkin vähän muutakin kuin suorittamista. Vahvuus ei katoa, mutta voimat voi loppua. Niitä pitää suojella ja treenata. Kaikkia painoja ei voi ahnehtia kyytiin kerralla vaikka olis kuinka vahva. Ensin pitää hankkia voimaa.