Oon aiemminkin kirjoitellut siitä, miten hankalaa mun on hahmottaa omaa kokoani. Pläskiprojekti on jatkunut jo niin pitkään, että oon toki saanut jo pitkin matkaa kommentteja pienentyneestä ulkomuodostani. Nyt viimeisen kuukauden aikana niitä on kuitenkin tullut jotenkin yllättäviltä tahoilta, ja se on kivalla tavalla hämmentänyt (jo valmiiksi hämmentynyttä mieltäni
).
Edelleenkin ihmettelen kaupassa, että ihanko oikeasti mä nykyään voin ottaa sovitettavaksi suoraan sen M tai S kokoisen vaatteen. Tänään viimeisin esimerkki, kun käytiin shoppaamassa mulle Marimekolta mekkoa. Otin vanhasta tottumuksesta koppiin mukaan myös L:n. Makutuomari pääsi taas hymähtelemään.. ”Miks sä sen ees otit?” Nii-i.. Miks edelleen oletus on et oon large? Tai ehkä se oletus ei oo, mutta iso minä huutelee jostain rajan takaa, että ota vaan se isoin niin ei tarvi pettyä..Taidan olla vähän hupsu.
Oon jo kuitenkin edistynyt tässä asiassa aika paljon, ja nyt tää rajoittuu aika pitkälti noihin vaatekokoihin. Peilistä näen jo normaalin näköisen Saaran. Kuvista tosin hämmästelen edelleen, että miten mä oonkin ”yhtäkkiä” noin pieni. Mutta askel kerrallaan! Tuntuu ihanalta, kun huomaa, että on jo hyvä olla omassa kropassa. Ei tarvi nykiä vaatteita ja panikoida, että mikä makkara seuraavaksi pullahtaa esiin. Odotan sitäkin, että pääsen testaamaan tänään ostettua mekkoa juhlahumussa. Se on niiiiiin ihana! Kaveriksi oon suunnitellut valkoisia kenkiä (ehkäpä sandaalit?) ja punaisia huulia.
Mekossa on siis myös punaista ja valkoista. Enempää en paljasta! Blogiin tulee kyllä sitten kunnon kuvapostaus uudesta ihanuudesta!
Arkistoista löytyi muuten taas pari aarretta muutokseen liittyen.. Pakkohan osa on täällä julkaista, koska näähän on kaikkien mielestä just parhaita? Mikäs se sellainen laihdutus/treeniblogi olis, jossa ei vähän itseään häpäisis vanhoilla kuvilla.
Tässäpäs siis kuvina Saaran jojottelut. Alkaen sieltä 17v. Saarasta ja päättyen nykyiseen 27v. Saaraan. Välissä 10v. ja 40 kiloa ylös ja alas.














